Kaija Koo Saa Koskettaa
Hän pikkuhiljaa heräilee
Yön jäljet pois keräilee
Hän menee Joen kahvilaan
Ja katselee kahviin mustanpuhuvaan
Joe häntä riisuu katseellaan
Hän kadulla partioi
Yksisuuntaisen kadun päässä hän vartioi
Nainen huuhkajahatussaan
Siellä se tunnetaan
Asemapaikallaan
Häntä saat sä koskettaa
Mutta se maksaa sulle paljon rahaa
Muttet koskea saa
Hänen unelmiin niillä ei ole hintaa
Niillä on oma paikkansa
Viikattuna sängyn laidalla
Joka hän niiden silkkiin kietoutuu
Kuningattaren lailla
Hän asemapaikaltaan palailee
Aamuliikenne vastaan virtailee
Rapusta hän kotiin kiireesti menee
Ennen kuin naapurit lähtee
Sitten hänellä aikaa on itselleen
Ja hän haaveilee
Talosta meren rannalla
Kun lapset leikkii sinisen taivaan alla
Ja hän ja viimein se oikea meren aalloilla
Nyt ja aina
Häntä saat sä koskettaa…
Saat sä koskettaa
Jos sulla on siihen varaa
Arvotavaraa on unelmat
Niitä ei voi ostaa
Hän voi sulle tanssia
Niin kuin tää hetki oisi se ainoa
Mutta unelmissaan ei kukaan toinen voi olla jaolla
”Maksaa liikaa antaa koskettaa unelmaa”