Ruuska Pekka Kaksi Kulkijaa
Minä muistan, me olimme kuuden- tai seitsemäntoista
Sun kellarihuoneessas kuunneltiin sävellahjaa
Muistan vielä ne monet vakavat lupaukset, joista
Meistä kumpikaan koskaan ei saanut luovuttaa
Sinun lähelläs tunsin usein mitä on Voima
Joka ihmistä vie kohti myrskyn pauhinaa
Tuli rinnassas syvän uskon aateloima
Sinut otti ja sai sua yksin kuljettaa
Tänään nimes löysin alkusivuilta sanomalehden
Sieltä, missä nimiä ristit varjostaa
Sinä kuljit kulkusi loppuun oikeutta tehden
Sille, minkä aika toteen näyttää saa
Minä valitsin toisen tien
Ja niin kai minäkin sen loppuun vien
Ne on eri miehet, jotka seisomaan jää
Kun joukko ympäriltä häviää
Minä astuin jo kauan sitten purrestasi
Ja nyt kai olen onnellinen mies
Itse kun olet sielunrauhanturvaajasi
Itse päätät, kuinka painava on ies
Muistan hyvin sen kuin hetken kaitafilmin
Kun kerran järkeen vedoten tahdoin sua opastaa
Sinä katsoit ystävällisin avoimin silmin
Ja sanoit: Joskus on niin, että järki jäädä saa
Minä valitsin toisen tien
Ja niin kai minäkin sen loppuun vien
Ne on eri miehet, jotka seisomaan jää
Kun joukko ympäriltä häviää
Minä valitsin toisen tien
Ja niin kai minäkin sen loppuun vien
Ne on eri miehet, jotka seisomaan jää
Kun joukko ympäriltä häviää