Ruuska Pekka Matalassa Majassa
Matkustajakodin halvimpaan huoneeseen
Saavun jälleen kun yö on jo syvin
Plyyshitapetin revenneen katveeseen
Istun mielin mä hämärtyvin
Toissavuoden vuosikertaa on lehti tuo
Joka pöydällä pölyssä makaa
Juorusivujen juhlijat maljan juo
Vaikka ikävä ajaakin takaa
Tämäkö on koti ihmisen
Maja matala loistoa vailla
Maali rapissut ikkunan puitteiden
Ihmismielen unelmain lailla
Nukkavierun päiväpeiton pois kiskaisen
On hetekan syli niin hellä
Se mua kannattaa kainosti kitisten
On kuin lepäisi höyhenellä
Lompakosta valokuvaa mä vilkaisen
Hän siinä hymyilee vuosien takaa
Yölampusta mä viimein virran katkaisen
Tänä yönä saa hän uneni jakaa
Tämäkö on koti ihmisen
Maja matala loistoa vailla
Maali rapissut ikkunan puitteiden
Ihmismielen unelmain lailla
Tämäkö on koti ihmisen
Maja matala loistoa vailla
Maali rapissut ikkunan puitteiden
Ihmismielen unelmain lailla